Ongelmia paratiisissa. Tai paremminkin vielä porttien ulkopuolella.

Eli tosiaan tuon edellisen hehkutuksen jälkeen on sattunut ja tapahtunut jos jonkinmoista.
Mehän teimme tarjouksen torpasta jo jokin aika sitten ja se hyväksyttiin ja olimme toki siitä kovastikin innoissamme, ja olemme edelleen.

Aloimme tietenkin välittömästi innosta joka suuntaan sarjakuvahahmomaisesti venyen ja paukkuen tutkia ties mitä mahdollisuutta pitkin tiedon valtaväylää. Lisäksi appiukko sattuu olemaan kaupunginvaltuustossa ja menossa tekniseen lautakuntaan joten pyysin häntä tietysti etukäteen selvittämään kunnallistekniikka-asioita koska kiinteistön esitteen mukaan kunnallistekniikka tulee tontin rajalle.
Tarkoitus oli siis liittää torppa kunnallistekniikkaan ja pyyhkiä vesihuoltohuolilla mukavuusaluetta. Mutta koska tämä ei sitten tietenkään mennyt niinkuin siinä suomenruåtsalaisessa sisustusohjelmassa, niin meille selvisi että oleellinen osa kunnallistekniikkaa eli kunnan viemäri ei ole nähnyt uniakaan tuon kiinteistön tontin rajoista vaan jää jonnekin yli 6km päähän tontista. Eli heihei sen ajatuksen kanssa.

Otin sitten tietenkin vähän yhteyttä välittäjään että miten ihmeessä niitä esitteitä oikein kirjoitellaan, kun tiedot on vähän miten sattuu rempallaan, ja siellä päässä tietenkin vähän pahoiteltiin ja leviteltiin hanskoja vastakkaisiin ilmansuuntiin niin että viuhke kävi.. Sitten kysyin tietenkin tarkempia tietoja tämänhetkisestä viemärijärjestelmästä, koska meillä meni vähän suunnitelmat uusiksi ja sainkin ihan hyvät infot siitä miten tontilla on tällä hetkellä viemäriä vedelty. Sekin oli jännä ylläripylläri että imeytyskenttä on ilmeisesti osittain naapurin mansikkamaan alla.

Pistin sitten ukaasin että josko vaikka myyntihinta hieman tästä johtuen vaikka notkahtaisi, että ei ihan niin paljon tuo hiusraja vetäytyisi jo ennen kuin ollaan päästy edes kauppakirjaa allekirjoittamaan ja että mahdetaanko sitä ollenkaan allekirjoittaa.

Myyjäorganisaatio oli sitten neuvotellut ja suostui tulemaan vastaan hinnassa sen verran että pystyimme julistautumaan tyytyväisiksi ja pystyttiin pitämään kiinni alkuperäisestä kaupantekopäivästä. Pankintäti tietenkin hieman rapsutteli niskatukkaa kun ilmoitin että "eilen sitten vielä muuttui kauppasumma hieman.." :)

Eipä siinä.. Allekirjoitettiin kauppakirjat eilen ja maksettiin 10% kauppahinnasta, ja nyt odotellaan vielä kolmisen viikkoa ennen kuin pankki vie loputkin sielusta ja vaihtaa ne vapaalippuihin unettomiin öihin.

Itseä tässä odottelussa ehkä eniten rassaa se, että joutuu kahlaamaan kaikenmaailman värikartoissa ja ties missä keittiöesitteissä ja saunakuvastoissa kun niitä on sitten niin paljon että.. No, niitä on paljon.
Kaipa sitä itsekin jo hieman odottaa että pääsisi vähän nyrhimään.. Mutta kyllä sitä vielä malttaa odottaa..


-Joni

Haaveista totta

Tänään se varmistui. Pitkään.. ja tarkoitan todella pitkään haaveillusta omasta talosta tulee totta!
Tässä matkalla on ollut monennäköistä mutkaa ja rämeikköä ja niitä varmasti tulee jatkossa lisää. Mutta niihin tullaan sitten palaamaan jos ja kun jaksan tätä blogia päivitellä.

Jos mennään vähän taaksepäin niin kaikkihan lähti siitä kun tähän perheeseen syntyi poika armon vuonna 2008, jolloin siirryttiin omistavaan luokkaan kerrostalokolmioon Turun Varissuolle. Oikeastaan jo silloin alkoi pikkuhiljaa kypsyä ajatus omasta väriltään vapaasta tuvasta ja jos nyt ei perunamaasta niin kasvihuoneesta ainakin.
Jaksettiin kuitenkin neljä vuotta harjoitella pientä pintaremonttia -ohjelmaa kunnes se iski. Nyt toimeksi tai ei koskaan. Pistettiin luukku myyntiin, ja saatiin karvaasti huomata, että tällä hetkellä ainakaan Varsinais-suomessa ei vallitse myyjän markkinat. Asunto oli ensi kertaa myynnissä muistikuvan mukaan syksyllä 2011 ja silloin sitä myytiin noin kymmenen kuukautta tuloksetta. Sitten otettiin erätauko välittäjästä ja vaihdettiin toiseen ja tulosta syntyi tällä kertaa ihan yhtä paljon. Sitten vasta kun appiukon tuttu asunnonvälittäjä otti toimeksi myydä asunnon niin jopa vähän vahingossa sille löytyikin ostaja joka suostui jopa maksamaan siitä sellaisen hinnan jolla siitä raaskittiin luopua. Persnettoa tuli niin että vieläkin kirvelee, mutta se oli sitten taputeltu. Asunto myytiin marraskuun alussa 2012.

Kiitollisia saadaan olla siitä että meille oli anoppilassa (tiedän.. mahtavaa..) tilaa sen verran että voitiin tyhjentää asunto etukäteen ja myydä se tyhjänä, joka mahdollisesti auttoikin hieman pääsemään siitä eroon. Eli anoppilaan muutettiin elokuussa 2012 ja koko tämä väli yritettiin siis myydä asuntoa raivokkaasti.

Uutta alettiin tietenkin katselemaan heti kun saatiin asunto myytyä, kun aiemmin ei viitsitty kerätä pettymyksiä, koska pankki ei ollut kovin suostuvainen päästämään meitä kahden asunnon loukkuun. Ja luojan kiitos siitä, koska vanhan myyminen osoittautui kovin vaikeaksi.

Sitten alkoi mieletön juoksentelu pitkin Varsinais-suomea kaiken maailman asuntonäytöissä aina Askaisten perämetsästä Turun Saramäen vankilan pihapiiriin. Meillä oli kuitenkin sinänsä hurjat kriteerit budjettiin nähden. Ehdottomia vaatimuksia olivat ainakin kaksi vessaa, autotalli tai tekninen harrastetila, ja suurehko tontti. Lisäksi pidettiin plussana esim. kahta kerrosta, puusaunaa, puulämmitystä, jne..
Kovasti kun sängyssä taas iltaisin maatiin pettyneinä (siis asuntomarkkinoiden antiin lähinnä..) haaveiltiin omasta maatilasta jossa olisi esim. päärakennus ja vaikka navettaa ja autotallia ja vaikka puusaunaa. Se olisi ihanteellinen paikka meidän makuun.

Sitten joulukuussa 2012 tuli myyntiin syrjäisellä sijainnilla Paimiossa sijaitseva kiinteistö. Ilmoitus ja esite oli hieman suppea, Puhuttiin vaan isosta tontista, keittiön leivinuunista ja autotallista.. Päätettiin kuitenkin käydä vilkaisemassa kun oli lähes naapurissa.
Kun päästiin pihalle oli hieman hämärää ja miljoona metriä lunta. Katsoin ympärilleni ja kysyin Tuirelta että "ilmeisesti nämä kaikki rakennukset ei kuulu tähän kiinteistöön?", koska pihan ympärillä jossa seisoimme oli punainen RMT-tyyppinen asuinrakennus, kahden auton talli, iso puinen navetta/kanalarakennus, suuri Suuli / hallirakennus, romanttinen pihasauna ja lisäksi vielä ajan saatossa patinoitunut vanha vajarakennus. Koska esitteessä ei ollut pihakuvia oletin että osa kuuluu naapurille. Mutta välittäjänkin löytäessä paikalle kävi ilmi että nämä kaikki kuuluu tähän kiinteistöön.
Minä olin aivan myyty jo ennen kuin pääsin edes sisälle taloon. Kun asuntoesittelystä päästiin, emme saaneet sanoja suustamme, koska olimme molemmat niin innoissamme tästä kohteesta. Siinä oli lähes kaikki mistä olimme haaveilleet.
Kävimme vielä uudelleen katsomassa talon pihapiiriä kun saimme siihen luvan, ja joulutauon jälkeen menimme vielä uudestaan asuntonäyttöön. Vaikka otimme todennäköisesti tietoisen riskin koska tiedossa on jonkin verran hommaa, mutta koska vuonna 2011 tehty kuntotarkastus ei aiheuttanut suuremiin harmaita hiuksia niin teimme asunnosta tarjouksen sillä ehdolla että myyjä vielä tarkastuttaa kaivon veden juomakelpoiseksi. Tarjous hyväksyttiin jonka järkeen saimme vielä parisen viikkoa odottaa vesitestin tuloksia. Tällä päivällä tuli tieto että vesi on hyvää ja kaupat voidaan viedä loppuun. Eli tästä se lähtee.
Tässä välissä olen aika paljon tutkinut esim. http://www.rintamamiestalo.fi/portal.php sivun foorumia, sekä miljoonan rautakaupan tarjontaa.
Olen myös käynyt harjoittelemassa omakotitalon saneeraamista ystäväni Antin projektin parissa. Sen vaiheita voitte seurata täältä: http://www.kuva-arkisto.net/

Jaksan toivottavasti päivitellä tänne projektin vaiheita kun se vauhtiin potkaistaan, niin voi sitten itsekin palata vähän tutkimaan miten on reissu mennyt. Kaiken maailman kuvia ja muuta tulee sitten kun saadaan avaimet uuteen kotiimme.