Kerrotaan tässä lyhyt tarina liittyen häilyvästi inkarnaatioon. Siis tässä tapauksessa tilan syntymisestä uudelleen joksikin toiseksi tilaksi. Eli tuon meidän puuvajan "eteisen" muuttumista romuläjästä hieman käytännöllisemmäksi..
Tästä siis kyse, vanha vaakakuivuri joka toimii meillä puuvarastona. Oikealla olevan oven takana on betonilattialla oleva tila, jonka alkuperäistä käyttötarkoitusta ei tiedetä.. |
Tämän sortin kuormia vietiin aika monta jäteasemalle. Oli uunia, hellaa, lamppua, lämmityspatteria, imuria.. Ihan mitä tahansa. |
Näky oli tosiaan suhteellisen kaoottinen, kun aloitettiin siivoamaan tätä. Polkupyörä on sentään oma. Ja potkukelkka.. |
Saatiin kuitenkin kaikki ylimääräinen roina siivottua säkkeihin ja vietyä pois.
Tila avartui huomattavasti kun sai kaikki romut sieltä pois. Kaapitkin siirtyivät lähemmäs tulevaa sijoituskohdettaan. |
Kaapit nosteltiin seinille ja alakaappi pääsi pöydän jatkeeksi. Pöytä ei ole ihan suorassa, mutta saa kelvata toistaiseksi. |
Tila oli loppujen lopuksi paljon suurempi, mitä ajatteli kun se oli täynnä kaikenmaailman romua. Tuo hillittömän kokoinen lämmityspatteri pitäisi vielä saada jonnekin heivattua.. |
Tein peräseinälle kätevän rengastelineen muutamasta LVI kannakkeesta kun löytyi aarteiden joukosta ja pätkästä kakkoskakkosta. Tämä on ptototyyppi jota ehkä parannellaan vielä.. |
Varastokoukkusarja sattui olemaan tyrkyssä paikallisessa Tokmannissa. Ajattelin että on siistimpi kuin 6" naulat pitkin seiniä.. Joita muuten riitti.. |
Sain töistä vanhaa myymälähyllyn taustareikälevyä. Sekä siihen sopivia ripustuspiikkejä. Tulee siisti ja käytännöllinen työkaluseinä. |
Siniseksi maalattuja autonrenkaita.. Jätänpä vielä arvailujen varaan mitä näistä onkaan tulossa. Kerron sen sitten vaikka toisena sadepäivänä. |
Mutta suurinpiirtein sen pituinen se tarina oli. Ja täällä ei muuten sada vieläkään. Turhaan repisin raivolla kaikki kamat sisälle ja pistin auton ikkunat kiinni. Nyt ne kamat on jaloissa ja autossa on kuuma. Pläh! Mutta tuli ainakin blogi päivitettyä. Vaikka enää ei ole edes se yksi lukija kysellyt tekstien perään, josta voidaan vetää se johtopäätös, että ei tätä ketään lue. Eipä täällä mitään mielenkiintoista olisikaan. Itsekseni täällä jorisen ja omaksi ilokseni näitä kirjoittelen. Oikeasti odotan Pulizeria tai mikä Pulivari se nyt on. Tai rakettimaista internet-julkisuutta joka poikii ties mitä kirjoja ja levytyssopimuksia.
Jaa, että ajatus karkasi.. No näemmä... Kiitos ja moikka!
-Joni