Sadepäivä, hyvä päivä..

Siis päivittää blogia. Tosin tämä sade ei kestänyt kyllä niin kauaa, että siitä olisi yksikään elävä asia kuten esimerkiksi nurmikko (jota ei kai voi enää laskea elävien kirjoihin) mitään hyötynyt. Toivotaan että sitä tulisi lisää.

Kerrotaan tässä lyhyt tarina liittyen häilyvästi inkarnaatioon. Siis tässä tapauksessa tilan syntymisestä uudelleen joksikin toiseksi tilaksi. Eli tuon meidän puuvajan "eteisen" muuttumista romuläjästä hieman käytännöllisemmäksi..

Tästä siis kyse, vanha vaakakuivuri joka toimii meillä puuvarastona.
Oikealla olevan oven takana on betonilattialla oleva tila, jonka alkuperäistä
käyttötarkoitusta ei tiedetä.. 

Tuollahan oli alunperin kaikki entisten asukkaiden haalimat romut ja vähän päälle, kun ei kukaan ollut vienyt koskaan mitään pois. Joko tunne- tai kustannussyistä. Tai laiskuuttaan. Whatever..

Tämän sortin kuormia vietiin aika monta jäteasemalle. Oli uunia, hellaa, lamppua,
lämmityspatteria, imuria.. Ihan mitä tahansa.

Ja vielä senkin jälkeen, kun romua oli raahattu pois kärrykaupalla, tuntui siltä, että ei siellä mahtunut edes liikkumaan kun tavaraa oli niin paljon. Esim. yhden pienen keittiön kaapit, jotka oli ilmeisesti olleet siellä jo hyvän tovin, noin niinkuin pölystä muodostuneiden vuosirenkaiden perusteella..

Näky oli tosiaan suhteellisen kaoottinen, kun aloitettiin siivoamaan tätä.
Polkupyörä on sentään oma. Ja potkukelkka.. 

Kaikki muut kamat rahdattiin sitten kaatikselle, mutta nuo keittiön kaapit haluttiin jättää, kun ne saisi kätevästi tuonne seinälle säilytystilaksi. Kaikki laatikot ja muut purkit oli täynnä toinen toistaan mielenkiintoisempaa historiaa. Mikä alkoi kyllä toistamaan itseään ja jossain kohtaa ja kävi ei niin mielenkiintoiseksi..
Saatiin kuitenkin kaikki ylimääräinen roina siivottua säkkeihin ja vietyä pois.

Tila avartui huomattavasti kun sai kaikki romut sieltä pois. Kaapitkin siirtyivät
lähemmäs tulevaa sijoituskohdettaan.

Kaapit nosteltiin seinille ja alakaappi pääsi pöydän jatkeeksi. Pöytä ei ole
ihan suorassa, mutta saa kelvata toistaiseksi. 

Tila oli loppujen lopuksi paljon suurempi, mitä ajatteli kun se oli täynnä
kaikenmaailman romua. Tuo hillittömän kokoinen lämmityspatteri pitäisi vielä
saada jonnekin heivattua.. 

Tein peräseinälle kätevän rengastelineen muutamasta LVI kannakkeesta kun
löytyi aarteiden joukosta ja pätkästä kakkoskakkosta. Tämä on ptototyyppi
jota ehkä parannellaan vielä.. 

Varastokoukkusarja sattui olemaan tyrkyssä paikallisessa Tokmannissa.
Ajattelin että on siistimpi kuin 6" naulat pitkin seiniä.. Joita muuten riitti..

Sain töistä vanhaa myymälähyllyn taustareikälevyä. Sekä siihen sopivia
ripustuspiikkejä. Tulee siisti ja käytännöllinen työkaluseinä. 

Siniseksi maalattuja autonrenkaita.. Jätänpä vielä arvailujen varaan mitä näistä
onkaan tulossa. Kerron sen sitten vaikka toisena sadepäivänä.

Mutta suurinpiirtein sen pituinen se tarina oli. Ja täällä ei muuten sada vieläkään. Turhaan repisin raivolla kaikki kamat sisälle ja pistin auton ikkunat kiinni. Nyt ne kamat on jaloissa ja autossa on kuuma. Pläh! Mutta tuli ainakin blogi päivitettyä. Vaikka enää ei ole edes se yksi lukija kysellyt tekstien perään, josta voidaan vetää se johtopäätös, että ei tätä ketään lue. Eipä täällä mitään mielenkiintoista olisikaan. Itsekseni täällä jorisen ja omaksi ilokseni näitä kirjoittelen. Oikeasti odotan Pulizeria tai mikä Pulivari se nyt on. Tai rakettimaista internet-julkisuutta joka poikii ties mitä kirjoja ja levytyssopimuksia. 

Jaa, että ajatus karkasi.. No näemmä... Kiitos ja moikka!

-Joni