Nyt pitkästä aikaa pääsee taas naputtelemaan tännekin jotain. Eli helmikuun vimonen päivä saatiin kauan odotetut avaimet käteen ja päästiin omasta ovesta sisään ensimmäistä kertaa. Kyllä sitä odotettiinkin ja näky oli kyllä juuri mahtavin. Koko porukka juoksee pitkin pihaa suu auki ja polvia myöten lumessa.. :)
Mutta siinä se on. Meidän oma pesäkolo ja pankkitilin surma.
Samassa pihassa on myös sympaattinen pikku saunarakennus:
Ja pihan perällä notkuu vielä purkuun menossa oleva vanha vajarakennus joka pitää joskus kaljapäissään repiä maan tasalle..
Sisäkuvia ei ihan hirveästi ehditty räpsimään kun ensi töikseen kun Vaimo pääsi sisälle niin hän repi olohuoneesta tapetit lattialle niin että heippa vaan..
Kaikenlaista pientä laittoa löytyy tietenkin ja pikkuhiljaa on alettu hommia tekemään.
Perehdytään remontteihin sitten omina teksteinään, jos vaikka jossain kohtaa jäisi enemmän aikaa kirjoitella. Nyt tuntuu että kaikki vuorokauden tunnit ei riitä kaikkeen mitä pitäisi tehdä ja silti ei mitään saa aikaiseksi.. (Ainakaan Vaimon mielestä..)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti